Mikä se on? Miksi sitä tarvitaan? Mistä sitä löytyy?
Mikä se on?
Näyttöön perustuva tutkimus (evidence-based research) tarkoittaa juuri sitä, miltä se kuulostaa: tutkimuksia, joita tekevät usein tutkijat ja akateemiset asiantuntijat ja joissa käytetään kontrolloituja kokeita jonkin ilmiön tai hypoteesin testaamiseen. Koska kokeissa saadaan mitattavia tuloksia – riippumatta siitä ovatko ne odotettuja tai ei – ne muodostavat näyttöä (evidence). Kun tällaisia tutkimuksia tehdään riittävästi, erityisesti niin sanotun “kultastandardin” mukaisesti, eli satunnaistetuissa, kaksoissokkoutetuissa ja lumekontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa sekä osallistujat että tutkijat eivät tiedä kuka saa vaikuttavaa ainetta ja kuka lumelääkettä, voidaan tuottaa luotettavaa dataa. Tätä dataa voidaan sitten käyttää tukemaan tai kumoamaan hypoteeseja esimerkiksi ravintolisien vaikutuksista.
Miksi tarvitsemme sitä?
Nykyisessä lääketieteessä monet ennaltaehkäisevät hoitomuodot sisältävät ravintolisiä. Esimerkiksi yksi maailman yleisimmin käytetyistä ravintolisistä on D-vitamiini. Monilla ihmisillä on D-vitamiinin puutos, koska he eivät vietä riittävästi aikaa auringonvalossa, joka on sen ensisijainen lähde. Tiedämme, että D-vitamiinilisää tarvitaan, koska tuhannet tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet sen käytön tehokkuutta ja hyötyjä eri väestöissä.
Jokaisen uuden hoitomuodon tai hyödyllisen vaikutuksen, joka voidaan saavuttaa muuttamalla ravintoa tai elämäntapoja, taustalla on yleensä tutkimuksia, jotka auttavat ymmärtämään näitä vaikutuksia ja arvioimaan, onko väitteille todellista näyttöä vai pelkkää hypetystä.
Saatat olla lukenut sanomalehdestä tai aikakauslehdestä artikkelin, jossa kerrotaan jostain “läpimurrosta”, joka voi mullistaa terveyden – esimerkiksi siitä, että istuminen on erittäin haitallista tai että puhelimen sininen valo myöhään illalla heikentää unen laatua. Se, mikä helposti jää huomaamatta, on että tällaiset artikkelit viittaavat joskus – mutta eivät aina – tutkimukseen, jonka perusteella väitteitä esitetään. Ennen kuin ottaa tällaisista lähteistä tulevat vinkit totuutena, on tärkeää tarkistaa, tukeeko niille esitetty väite oikeasti tutkimusnäyttö. Liian usein sisällöntuottajat ja toimittajat venyttävät tutkimusten tuloksia joko liioittelemalla niiden merkitystä tai jättävät pois tärkeää taustatietoa, koska tilaa ei ole riittävästi. Useimmiten kuitenkin artikkelista löytyy ainakin linkki tutkimukseen, johon väite perustuu. Ja juuri tässä kohtaa asiat muuttuvat kiinnostaviksi.
Niin kauan kuin tutkimus löytyy, voit ottaa faktantarkistuksen omiin käsiisi ja arvioida, onko tutkimuksesta oikeasti jotain opittavaa – vai onko tulkinnassa ollut enemmän puhetta kuin näyttöä. Ja kaikkein rohkeimmille on tarjolla vielä “oma seikkailu”: voit itsekin lähteä selaamaan miljoonia verkossa saatavilla olevia tutkimuksia ja etsiä muita sinua kiinnostavia aiheita ja tuloksia.
Mistä se löytyy?
Yksi luotettavimmista näyttöön perustuvan tutkimuksen lähteistä on PubMed. PubMed on verkkopohjainen tietokanta tieteellisestä tutkimuksesta, ja se on erinomainen resurssi näyttöön perustuvan tutkimuksen löytämiseen. Väitteitä esitetään usein esimerkiksi ruokavalion hyödyistä tai haitoista, elämäntavoista, ympäristöstä ja tietenkin ravintolisistä. Mutta kun väitteitä esitetään ilman viittausta tutkimukseen, joka niitä tukee, tai lähes yhtä ongelmallisesti silloin, kun tutkimuksen tuloksia liioitellaan – esimerkiksi jos otoskoko on liian pieni, osallistujajoukko vinoutunut tai muita muuttujia ei ole huomioitu – lukijaa voidaan helposti harhaanjohtaa.
Hyvässä ja pahassa suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut selaamaan läpi teknistä tutkimuskirjallisuutta, eikä se olekaan yksinkertainen tehtävä. Silti on tärkeää kaikille, jotka haluavat ottaa terveytensä omiin käsiinsä ja ehkäistä terveysongelmia ennalta sen sijaan, että odottaisivat oireita sairauksista, joita olisi voinut olla helpompi välttää varhaisessa vaiheessa, osata erottaa faktat pseudotieteestä.
Mitä varoitusmerkkejä kannattaa tarkkailla?
Ilman että tarvitsee viettää tuntikausia tutkimuskirjallisuutta selaillen, on silti mahdollista oppia arvioimaan, täyttääkö tutkimus tieteellisen luotettavuuden kriteerit.
Lähdeviitteet
Ensinnäkin on parempi, että löydöksiä tukee useampi vahvistava tutkimus yhden sijaan. PubMedin kirjallisuus on täynnä viittauksia, joissa tutkimukset linkittyvät toisiinsa. Jos väitettyä tieteellistä väitettä tarkasteltaessa ei löydy lainkaan tutkimuksia, tai löytyy vain yksi tutkimus, jota muut julkaisut eivät ole siteeranneet tai vahvistaneet, tämä on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota.
Ihmiset vai eläimet?
Jättäen eettiset kysymykset sivuun, on tärkeää tarkastella myös sitä, mihin tutkimus perustuu: onko se tehty laboratorioeläimillä (kuten hiirillä tai apinoilla), muilla eliöillä vai ihmisillä. Tyypillinen tutkimushierarkia etenee siten, että tutkimus alkaa usein yksinkertaisemmista malleista, kuten mikro-organismeista (hiiva, bakteerit jne.). Joskus tämä vaihe voidaan ohittaa ja tutkimus alkaa suoraan hiirikokeista. Kun hiirillä saadut tulokset ovat lupaavia, voidaan joissakin tapauksissa siirtyä ihmisiin kohdistuviin vapaaehtoistutkimuksiin. Tämä on toki yksinkertaistus koko tutkimusprosessista, mutta on tärkeää huomata, että uudet tutkimusalueet harvoin alkavat suoraan ihmisillä tehdyillä kokeilla. Tähän on useita tieteellisiä syitä. Joskus hiirillä havaittu ilmiö voidaan yhdistää vastaavaan tulokseen ihmisissä, mutta näin ei suinkaan aina ole. Siksi on tärkeää suhtautua tuloksiin kriittisesti ja tarkistaa tutkimuksen lähtöasetelmat ennen johtopäätösten tekemistä.
Otoksen koko
Tutkimuksessa testattujen koehenkilöiden eli otoksen koko on toinen keskeinen tekijä, riippumatta siitä onko kyse hiiristä vai ihmisistä. Kuinka monta ihmistä tutkimuksessa oli mukana? Kymmenen? Neljäkymmentä? Vai kymmenentuhatta? Tällä voi olla valtava merkitys tulosten luotettavuuden kannalta.
Tilastollisesti se, mitä tapahtuu yhdelle koehenkilölle, ei välttämättä tapahdu samalla tavalla toiselle. Monet tutkimukset, erityisesti ihmisillä tehdyt, perustuvat pieniin otoksiin, joissa on alle sata osallistujaa. Tälle on hyvä syy: suurten, vapaaehtoisten koeryhmien järjestäminen on kallista ja aikaa vievää. Vaikka esimerkiksi 30 toisistaan riippumatonta koehenkilöä voi toimia minimipohjana tilastollisesti suuntaa-antaville tuloksille, siihen liittyy silti helposti rajoitteita. Yleisesti ottaen mitä suurempi otoskoko, sitä luotettavampia ja paremmin yleistettäviä tulokset ovat.
Tulosten marginaalit
Tutkimuksen tuloksissa usein huomiotta jäävä yksityiskohta on muutoksen suuruus eli niin sanottu vaikutuksen koko. Monet tutkimustulokset mittaavat eroja: koehenkilöillä voi olla esimerkiksi odotettavasti korkeita veriarvoja tai he voivat arvioida laadullisesti omaa kokemaansa muutosta ja hyvinvoinnin tilaa.
Lukemattomat tutkimukset raportoivat 3–6 % muutoksia. Joissakin tapauksissa tämä voi olla merkittävä läpimurto, mutta toisissa kyse on käytännössä lähes huomaamattomasta erosta – esimerkiksi kolmen prosentin muutos päivittäisessä energiatasossa voi olla arjessa merkityksetön. Tällöin puhutaan usein käytännössä virhemarginaalin sisällä liikkuvista eroista. Positiivinen muutos riippuu myös tutkimuksesta toiseen. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka suuri mitattu vaikutus on, ja pohtia, onko se riittävä herättämään kiinnostusta vai pitäisikö nähdä selkeämpiä ja suurempia vaikutuksia ennen johtopäätösten tekemistä.
Väestötiedot
Kun tutkimus on tehty ihmisillä, seuraava tärkeä huomioitava asia on se, ketkä tutkimukseen osallistujat ovat olleet. Usein tästä ei löydy kovin paljon yksityiskohtaista tietoa, mutta ainakin iän ja sukupuolen tulisi yleensä olla saatavilla. Joskus mukana raportoidaan myös elämäntapatekijöitä, kuten tupakoivat vs. tupakoimattomat, liikuntahistoria jne. Oman tilanteen vertaaminen tutkimuksen osallistujaprofiiliin voi auttaa arvioimaan, kuinka relevantteja tulokset ovat omalle fysiologiselle tilanteelle.
